Tässä luvussa kerrotaan syöpäilyprojektin alkuasetelma ja missä ollaan nyt. Prologos, tapahtumiin johdattava esikohtaus, lyhyt johdanto. (etym. kreik.) Syöpämuia. Syöpää sairastava tai sairastanut joukkuehenkinen naisihminen, jolla on hurttihuumorintaju.
Eteläsuomalaisittain talvisena perjantaipäivänä tammikuun 25. päivänä vuonna 2019 noin kello 13.30 laskeutui kamppilaiseen tutkimushuoneeseen hiljaisuus. Hetkeä aiemmin huoneen oli täyttänyt kolonoskopiaa avustavan hoitajan valittava pölinä lääkärikeskuksen työhuonetilanteesta ja lääkärin yksisanainen vastailu. Makaan tutkimuspöydällä valkoiset ”perse auki”- kalsarit jalassa ja jokainen suolenmutkan ohitus sattuu aivan helvetillisen paljon. Näytöllä virtaa kuvaa suolen seinämistä, kunnes ruudun täytti kuva verisestä suolenmutkasta. Kommentoin letkun varressa olevalle lääkärille ettei nyt näytä ihan normaalilta suolen seinämältä. Makaan tutkimuspöydällä noin metri kolonoskopialetkua perseen kautta suolistossa ja lääkäri kysyi, olenko jotenkin alalla? Vastaan olevani lähihoitaja. Lääkäri toteaa, että siinä näkyy pahanlaatuinen kasvain ja vieressä tihkuttava verisuoni sekä jonkin verran huuhteluvettä. Tämän jälkeen tutkimushuoneessa ei enää puhuttu terveydenhuoltoyhtiön työhuoneongelmista ja avustavan sairaanhoitajan suusta tuli enää vain ”Voit vaihtaa vaatteet”- lause. Lääkäri ilmoitti työhuoneessaan kirjoittavansa lähetteen Meilahteen Syöpäklinikalle, ja kysyy, oliko minulla kysyttävää. Ei ollut. Aivoissa ei muodostunut yhtään lausetta. Hetkeä myöhemmin seisoin ulkona ja laitoin työterveyslääkärilleni Jasulle tekstiviestin kuvantamistuloksista ja lähden ajamaan kotiin. Hetken mykistyneen olotilan jälkeen päässä takoo ainoastaan yksi lause: ”Mulla on syöpä.”
Hetkeä myöhemmin löydän itseni kotoani sohvalta istumassa ja guuglailemassa mikä on suolistosyöpä. Elinajanodote ei näytä hyvältä. Sairastuneista 66% on hengissä viiden vuoden kuluttua. Seuraavaksi lyö tajuntaan kysymys siitä miten ollaan syöpäpotilaita? En tunne ketään syöpäsairasta. Aivoihin piirtyi mielikuva kaljuista, kalpeista ihmisraunioista joilla on omat säännöt siitä, miten yhteiskunnan reunoilla eletään. Mikä on syöpäpotilaan identiteetti? Päässä lyö tyhjää. Olen jotain, mutta en tiedä miten, joka tapauksessa olen vakavasti sairas. Työterveyslääkäri Jaanalta tulee tekstiviestillä kysymys, haluanko puhua. Vastaan, että nukutan itseni lääkkeillä ja palataan aamulla asiaan kunhan Jaana on käynyt aamulenkillään. Seuraavana aamupäivänä työterveyslääkärini soittaa, en muista keskustelusta muuta kuin purskahtaneeni itkuun ja Jaanan äänensävyn. Tuosta äänestä ja sanoista tulee oman ydinjoukkueeni lisäksi kantava voima seuraavan kolmen vuoden ajaksi ja siitä eteenpäin. Aikakäsitys on lopullisesti muuttunut. Elän jatkoajalla.
Tästä eteenpäin muistikuvat elämästä ovat sumeita, hataria ja yksittäisiä välähdyksiä, ääniä, sanoja tai tunnetiloja seuraavat vuodet. Tuosta tammikuisesta perjantaista eteenpäin tulen olemaan syöpämuia aina kuolemaan saakka, olin sitten tautivapaalla tai en. Tätä kirjoittaessani olen tautivapaalla, aktiivisia syöpäsoluja ei ole tällä hetkellä korvien ja nivusten välisellä alueella, muista kehon osista en tiedä. Toistaiseksi viimeinen sytostaattikuuri on loppunut tammikuussa 2021. Elämän sykli on pidentynyt kolmesta viikosta kolmeen kuukauteen ja edelleen viiteen kuukauteen. Kontrollikuvantamista klija verikokeita sekä niiden jälkeistä puhelinkeskustelua lääkärin kanssa jatkuu seuraavat viisi vuotta. Työterveyslääkärini Jaana on siirtynyt muihin hommiin marraskuusta 2020 ja siirryin työterveyslääkäri Kurtsun käsiin, siitä sitten hyvinvointialueen muodostamisen jälkeen en kenenkään käsiin. Muita lääkäreitä ja hoitajia olen tavannut liudan, hoitovastuullinen erikoistumisvaiheessa oleva syöpälääkäri on vaihtunut useammin kuin jaksan muistaa. Tämä on kertomus siitä, mitä olen löytänyt syöpämuiana ollessani. Facebookin vertaisryhmässä ”Vittu mitä paskaa.”- toteamus on varsin käytetty. Syöpämuiat on mun heimo. Ollaan kahden maan kansalaisia: eläviä ja muutamaan kertaan kuolleita. Kiitos jokaiselle mukana olleelle.
Syöpämuian käsikirja 